Simpsakan tarina
Simpsakka-korun tekijäihminen olen minä, Soile. Sukunimeni on Koponen. Minä pujottelen, solmin ja sommittelen Jyväskylän Kortepohjassa, ylioppilaskylää vastapäätä.
Varsinaiselta ammatiltani olen äidinkielen opettaja, mutta olen aina tykännyt käsillä tekemisestä. Ajattelin pitkään, että ihmisen pitää joka vuosi opetella jotain uutta: keramiikkaa, tiffany-lasia, grafiikkaa, joogaa. Tämä korujuttu lähti kuitenkin liikkeelle vahingossa muutama vuosi sitten.
Olin jo pitkään kerännyt nappeja käyttääkseni niitä oppilaideni kanssa ilmaisutaidon harjoituksissa. Joulukuussa 2009 päätin hyödyntää samaa ideaa vanhan ystäväporukan pikkujouluissa. Siellä sitten katselin pussini sisältöä ja mietin, että onpas synkkiä pompannappeja, tarvittaisiin värejä. Ja kuinka ollakaan - pari viikkoa myöhemmin törmäsin kuopiolaisella kirpputorilla edullisiin värikkäisiin nappipusseihin. Tammikuussa kyselin yhdeltä ystävältä, tietääkö hän, mistä saisi pronssinvärisiä sormuspohjia… Sitten mopo karkasi käsistä. Ihan vähän, sanon miehelleni
Minä lienen Suomen ainoa koruntekijä, joka pujottelee helmensä selin makuulla. Sen jälkeen, kun selkä vuonna 2005 petti ja ongelmat kehkeytyivät hankalaksi kipusairaudeksi, harrastukset on pitänyt valita resurssien mukaan. Onneksi aivot ja kädet kuitenkin toimivat! Osatyökysyttömyyseläke jättää aikaa puuhailulle.
Väkertäminen edustaa minulle mahdollisuutta toteuttaa itseä, tilaisuutta opetella uutta sekä iloa ja leikkiä. Siksi halusin puodilleni pirtsakan nimen. Ja onhan jokaisella oikeus tuntea itsensä simpsakaksi! Simpsakkakoru on ylistys jokaisen naisen viehättävyydelle.
Olen palveluksessasi!